#16 Kummituskehto

"Kummituskehto" on vanha maatila, joka sijaitsee keskellä metsää syrjäisen tien päässä. Paikka tuntuu keskellä päivääkin kovin synkältä ympäröivän metsän vuoksi. Tämä on toinen niistä autiotaloista, jossa olen itse aistinut jotain yliluonnollista/selittämätöntä. Aiemmassa Kissari-jutussani kerroin siitä, kun näin mustan hahmon yhdessä Kissarin huvilassa. Tässä talossa taas kuulin yliluonnollisen äänen, josta kerron lisää myöhemmin.

Talo näyttää tielle päin kokonaan punaiselta, vähän haalistuneelta sellaiselta.

 

 

Etupihalta talo näyttää ihan harmaalta, eikä sitä meinaa tunnistaa samaksi taloksi kuin tieltä päin katsoessa. Myös tunnelma muuttuu etupihalle mentäessä kiinnostavammaksi.

 

Pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi iso varastorakennus ja vanha navetta, mutta niiden tutkiminen jäi hyvin vähäiseksi. Varastorakennus oli painunut osittain maan alle, joten ovea ei saanut kunnolla auki. Varaston sisällä oli vanha auto, jonka merkistä tai mallista en valitettavasti ymmärrä mitään. Navetan sisälle emme edes yrittäneet päästä, koska päärakennus kiinnosti enemmän.

 

Maatilan omistajalle oli myönnetty vuonna 1947 kunniakirja, kun hän oli sijoittunut kolmanneksi maanmiesseuran toimeenpanemassa leipäviljan viljelyskilpailussa. Tämä selvisi talosta löytyneestä kunniakirjasta.

Ensimmäisenä taloon astuessa huomio kiinnittyi keittiöön, joka oli täynnä vanhoja keittiövälineitä ja ruokatarvikkeita. Lattia oli keskeltä niin joustavaa, että keittiöön piti kävellä lattian päälle asetettua lankkua pitkin. Kaveri oli tutkinut jo koko keittiön ja siirtynyt toiseen huoneeseen, kun minä jumitin edelleen vanhaa Peikkokorppu-rasiaa tutkimassa. Se oli niin söpö. :3 Toiseksi lempparein juttu keittiössä oli vanhat ja aivan ihanat maustepurkit.

 

 

 

Keittiön pöydästä löytyi myös nämä iiihanat Uuno Eemeli -pelikortit.😍

Olohuone oli täynnä tavaraa, sitä on käytetty varmaankin varastona. Mietin aina tuollaisten autiotalojen "romuvarastohuoneiden" kohdalla, että ompas ihmisillä paljon turhaa romua. Ja mietin myös sitä, miksi taloon on jätetty esim. valokuvat, kirjeet tai kauniit tavarat. Onko talo ollut niin homeessa ettei tavaroita ole voitu ottaa mukaan, vai onko syynä tilanpuute. Mitään ei olla yleensä heitetty pois vaan kaikki on kuitenkin säilytetty, ehkä tunnearvosyistä. Kiinnostavia esineitä tässä olkkarissa olivat mm. keltainen peilipöytä, vanhat lääkepurkit, Mikkihiiri-kuppi ja vanha sikarirasia. Kaikkea en varmasti edes huomannut koska tavaraa oli niin paljon.

 

 

 

 

 

 

 

Sitten siirryimme yläkertaan, jossa oli aiemmista kohteista poiketen myös oikeita huoneita, eikä vain perus "ullakko". Yhdessä makuuhuoneessa oli maailman söpöin vaaleanpunainen potta. Vierailun jälkeen oli pakko googlettaa potta-asiaa, koska en uskonut että sellaista astiaa olisi oikeasti käytetty pottana. Niin kuitenkin oli, että kyseinen "potta" on ollut aikuisten yöastia, jota on säilytetty makuuhuoneessa sängyn alla yöllistä tarpeiden tekoa varten. Vessana on siihen aikaan toiminut ulkohuussi, ja valon saaminen on vaatinut tulen tekemistä, joten yöastia on ollut kätevämpi ratkaisu. Mietin tässä kirjoittaessa, onkohan talon pariskunnalla ollut omat pottansa, vai onko maanviljelijä-mieskin tehnyt tarpeensa tuohon söpöön vaaleanpunaiseen pottaan :---D

Yläkerrassa oli toinenkin makuuhuone, josta löytyi mm. talon entisen asukkaan passi sekä Mustapekka kortti. :D

 

 

 

 

Portaiden yläpäässä oli pieni huone, joka muistutti perinteisempää ullakkoa. Huoneessa roikkui henkareilla takkeja, ja niiden alla oli vanha kehto. Kehto oli niin hieno, että siirsimme sitä näkyvämmälle paikalle ikkunan eteen, jotta siitä saisi otettua jonkinlaisen kuvan. Kaverini jäi kuvaamaan tähän huoneeseen kun itse siirryin tutkimaan tuota em. toista makuuhuonetta. Hetken päästä kuulimme yhtäaikaa syvän ja melko kovaäänisen huokauksen. Itse kuulin, että ääni tuli  tuosta "ullakkohuoneesta", jossa kehto oli, ja kaverini oli edelleen kehdon lähellä ja kuuli saman äänen ja osoitti sen tulleen kehdon kohdalta. Todettiin vain että "mikäs vittu toi nyt oli" ja hetken aikaa ihmeteltiin asiaa. Muita ääniä ei kuulunut, joten jatkettiin kuvailuja. Alla olevassa kuvassa näkyy vähän tuota kyseistä kehtoa. Ullakolla oli aika hämärää, joten kuva ei ole ihan parasta laatua. Lopuksi siirsimme kehdon takaisin alkuperäiselle paikalleen, jotta huokailija saisi levätä rauhassa.

Myöhemmin, noin vuoden päästä kerroin asiasta eräälle "noita"-tutulleni, ja hän tuli kanssani käymään talossa. Pihassa hänelle tuli voimakas tunne, että talossa olisi jotakin, mutta talon sisällä hän ei kertomansa mukaan aistinut mitään. "Jos täällä on joku, sitä ei haittaa että olemme täällä, tai sitten se on lähtenyt pois."
💀💀💀🏚️💀💀💀