#17 Hylätty kunnalliskoti

 

Tämän kunnalliskodin tarina alkoi 1910-luvulla, kun kunta osti August-nimiseltä maanviljelijältä suuren maatilan perustaakseen paikalle kunnalliskodin. Tilalla on harjoitettu tuottoisaa yritystoimintaa vuodesta 1846 alkaen. Siellä on valmistettu mm. tiiliä ja voita. Kunnalliskodin toiminta aloitettiin vuonna 1918, ja kuusi vuotta myöhemmin tiloihin perustettiin myös ensimmäinen mielisairasosasto. Yksi mielisairasosaston huoneista erotettiin tuberkuloosipotilaille. Tilalle rakennettiin myöhemmin myös kehitysvammaisten asuntola. Maatilatoiminta tilalla päättyi vuonna 1970, sairaalasijat lakkautettiin vuonna 1985 ja vanhainkodin toiminta päättyi vuonna 1991.

 

Olen vieraillut paikassa kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla oli talvi ja ehti tulla pimeä kun pääsin perille. Pakkastakin oli tuolloin -20 astetta. Tämä luonnollisesti hieman hankaloitti paikan tutkimista ja kuvaamista, kun ei nähnyt kuin noin metrin eteenpäin. Kiersin rakennusta ulkona pitkään, koska syvässä hangessa rämpimisessä meni oma aikansa. Ovelle päästessä olin jo aivan jäässä, eikä sisällä ollut sen lämpimämpi. Usein tuntuu siltä, että rakennusten sisällä on jopa kylmempi kuin ulkona. 

Yleensä rakennusten tutkiminen ei pelota, mutta pimeyden takia ensimmäinen vierailu täällä kyllä vähän jännitti. 

Urbexin harrastaminen yksin ei ole kovin hyvä idea, koska rakennuksissa voi olla vaarallista. Tälle retkelle en kuitenkaan saanut ketään mukaani joten menin yksin. En myöskään yleensä mene vieraisiin kohteisiin pimeällä, koska olisi tärkeää nähdä ettei esim. astu nauloihin, lyö päätään tai putoa mihinkään. Vihaan myös valokuvata kovalla pakkasella, koska kädet jäätyvät toimintakyvyttömiksi nopeasti. Ensimmäinen vierailu ei siis ollut mikään kovin mukava kokemus. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että seuraavalla vierailukerralla olen ottanut aivan erilaisia kuvia, enkä muista nähneeni lainkaan niitä esineitä tai huoneita, joita olin ensimmäisellä kerralla kuvannut.

Ylläolevat kuvat otin ensimmäisellä vierailukerralla, ja alla on kuvia toisesta vierailusta vähän valoisammalla. Oli siistiä nähdä paikka päivänvalossa, kun ei aiemmin hahmottanut edes montako kerrosta rakennuksessa oli. Myös samassa pihassa oleva erillinen asuntolarakennus jäi ensimmäisellä kerralla täysin huomaamatta.

Yksi mielenkiintoinen tavara oli tämä "hulluntuoli". En tiedä, mikä se on oikeasti ollut, mutta jos rakennuksen tiloissa on toiminut mielisairasosasto, ja tuolin sivussa roikkuu nahkaremmejä, niin tulee mieleen että tuoliin olisi sidottu hulluja rauhoittumaan. Löysin netistä ihan faktaakin, että sellaisia tuoleja on joskus käytetty rauhoittamiseen. Näissä netistä löytyneissä versioissa tuolin istuinosassa oli aukko virtsaamista ja ulostamista varten, koska potilasta saatettiin pitää tuolissa sidottuna hyvin pitkään. Tästä kuvan tuolista en tiedä, onko siinä ollut "kakkaluukkua", koska istuinosassa oli vain iso reikä. Ainakin nyt on.

Joskus tekisi mieli ottaa mukaan jotain tavaroita, harvemmin vaatteita. Mutta tämän ihanan haalarin olisin mielelläni ottanut omaan käyttöön. En kestä mitkä neonvärit. Ja hihojen reunoissa vielä tuollaiset hopeiset raidat. 😍

Syksyöverit. Karua ja kaunista. 

Joulukuusen latvakin löytyy. Bling bling.

Tallensin kuvaan vahingossa Slendermanin. Ja käytävän perällä on teksti "varo". 

Asuntolan pihaa. 

Lohtulause vessan ovessa. 

Ja tietenkin pakollinen kuvakirja Jeesuksesta. Useimmissa autiotaloissa on aina jokin viittaus Jeesukseen. Esim. Jeesus-tauluja, enkeleitä, lainauksia raamatusta tai kirjeitä, joissa toivotetaan Jumalan siunausta. Uskonnolliset symbolit, taulut ja tekstit ovat myös vanhojen talojen sisustuksessa hyvin hallitsevia.

Nukkuisin mielelläni tässä huoneessa, jos patja ei olisi noin rönttäinen. Ihanat yksisarvisvärit 🦄

Ja sitten tämä. Yksi lempparigraffiteista. Jaoin kuvan instagramissa ja sitä kautta selvisi, että taiteilijana on toiminut @hendenvaara ja teos on maalattu v. 2018. Kuvassa esiintyvät hahmot mr. Hardwiener & Sheriff of Silence.

Olin jo lähdössä pois rakennuksesta, kun minulle iski sellainen "pakko kuitenkin kurkata joka paikkaan ettei sitten jää vaivaamaan" -olo. Tämä taideteos löytyi sen viimeisen nurkan takaa. 

#16 Kummituskehto

"Kummituskehto" on vanha maatila, joka sijaitsee keskellä metsää syrjäisen tien päässä. Paikka tuntuu keskellä päivääkin kovin synkältä ympäröivän metsän vuoksi. Tämä on toinen niistä autiotaloista, jossa olen itse aistinut jotain yliluonnollista/selittämätöntä. Aiemmassa Kissari-jutussani kerroin siitä, kun näin mustan hahmon yhdessä Kissarin huvilassa. Tässä talossa taas kuulin yliluonnollisen äänen, josta kerron lisää myöhemmin.

Talo näyttää tielle päin kokonaan punaiselta, vähän haalistuneelta sellaiselta.

 

 

Etupihalta talo näyttää ihan harmaalta, eikä sitä meinaa tunnistaa samaksi taloksi kuin tieltä päin katsoessa. Myös tunnelma muuttuu etupihalle mentäessä kiinnostavammaksi.

 

Pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi iso varastorakennus ja vanha navetta, mutta niiden tutkiminen jäi hyvin vähäiseksi. Varastorakennus oli painunut osittain maan alle, joten ovea ei saanut kunnolla auki. Varaston sisällä oli vanha auto, jonka merkistä tai mallista en valitettavasti ymmärrä mitään. Navetan sisälle emme edes yrittäneet päästä, koska päärakennus kiinnosti enemmän.

 

Maatilan omistajalle oli myönnetty vuonna 1947 kunniakirja, kun hän oli sijoittunut kolmanneksi maanmiesseuran toimeenpanemassa leipäviljan viljelyskilpailussa. Tämä selvisi talosta löytyneestä kunniakirjasta.

Ensimmäisenä taloon astuessa huomio kiinnittyi keittiöön, joka oli täynnä vanhoja keittiövälineitä ja ruokatarvikkeita. Lattia oli keskeltä niin joustavaa, että keittiöön piti kävellä lattian päälle asetettua lankkua pitkin. Kaveri oli tutkinut jo koko keittiön ja siirtynyt toiseen huoneeseen, kun minä jumitin edelleen vanhaa Peikkokorppu-rasiaa tutkimassa. Se oli niin söpö. :3 Toiseksi lempparein juttu keittiössä oli vanhat ja aivan ihanat maustepurkit.

 

 

 

Keittiön pöydästä löytyi myös nämä iiihanat Uuno Eemeli -pelikortit.😍

Olohuone oli täynnä tavaraa, sitä on käytetty varmaankin varastona. Mietin aina tuollaisten autiotalojen "romuvarastohuoneiden" kohdalla, että ompas ihmisillä paljon turhaa romua. Ja mietin myös sitä, miksi taloon on jätetty esim. valokuvat, kirjeet tai kauniit tavarat. Onko talo ollut niin homeessa ettei tavaroita ole voitu ottaa mukaan, vai onko syynä tilanpuute. Mitään ei olla yleensä heitetty pois vaan kaikki on kuitenkin säilytetty, ehkä tunnearvosyistä. Kiinnostavia esineitä tässä olkkarissa olivat mm. keltainen peilipöytä, vanhat lääkepurkit, Mikkihiiri-kuppi ja vanha sikarirasia. Kaikkea en varmasti edes huomannut koska tavaraa oli niin paljon.

 

 

 

 

 

 

 

Sitten siirryimme yläkertaan, jossa oli aiemmista kohteista poiketen myös oikeita huoneita, eikä vain perus "ullakko". Yhdessä makuuhuoneessa oli maailman söpöin vaaleanpunainen potta. Vierailun jälkeen oli pakko googlettaa potta-asiaa, koska en uskonut että sellaista astiaa olisi oikeasti käytetty pottana. Niin kuitenkin oli, että kyseinen "potta" on ollut aikuisten yöastia, jota on säilytetty makuuhuoneessa sängyn alla yöllistä tarpeiden tekoa varten. Vessana on siihen aikaan toiminut ulkohuussi, ja valon saaminen on vaatinut tulen tekemistä, joten yöastia on ollut kätevämpi ratkaisu. Mietin tässä kirjoittaessa, onkohan talon pariskunnalla ollut omat pottansa, vai onko maanviljelijä-mieskin tehnyt tarpeensa tuohon söpöön vaaleanpunaiseen pottaan :---D

Yläkerrassa oli toinenkin makuuhuone, josta löytyi mm. talon entisen asukkaan passi sekä Mustapekka kortti. :D

 

 

 

 

Portaiden yläpäässä oli pieni huone, joka muistutti perinteisempää ullakkoa. Huoneessa roikkui henkareilla takkeja, ja niiden alla oli vanha kehto. Kehto oli niin hieno, että siirsimme sitä näkyvämmälle paikalle ikkunan eteen, jotta siitä saisi otettua jonkinlaisen kuvan. Kaverini jäi kuvaamaan tähän huoneeseen kun itse siirryin tutkimaan tuota em. toista makuuhuonetta. Hetken päästä kuulimme yhtäaikaa syvän ja melko kovaäänisen huokauksen. Itse kuulin, että ääni tuli  tuosta "ullakkohuoneesta", jossa kehto oli, ja kaverini oli edelleen kehdon lähellä ja kuuli saman äänen ja osoitti sen tulleen kehdon kohdalta. Todettiin vain että "mikäs vittu toi nyt oli" ja hetken aikaa ihmeteltiin asiaa. Muita ääniä ei kuulunut, joten jatkettiin kuvailuja. Alla olevassa kuvassa näkyy vähän tuota kyseistä kehtoa. Ullakolla oli aika hämärää, joten kuva ei ole ihan parasta laatua. Lopuksi siirsimme kehdon takaisin alkuperäiselle paikalleen, jotta huokailija saisi levätä rauhassa.

Myöhemmin, noin vuoden päästä kerroin asiasta eräälle "noita"-tutulleni, ja hän tuli kanssani käymään talossa. Pihassa hänelle tuli voimakas tunne, että talossa olisi jotakin, mutta talon sisällä hän ei kertomansa mukaan aistinut mitään. "Jos täällä on joku, sitä ei haittaa että olemme täällä, tai sitten se on lähtenyt pois."
💀💀💀🏚️💀💀💀